Waldorf Pedagogy: käsite, kuvaus, perusperiaatteet

Koulutus missä tahansa historiallisessa jaksossa onyhteiskunnan tärkein instituutio, minkä vuoksi kaikki tämän alan uudet menetelmät ja tekniikat kuuluvat sekä asiantuntijoiden että tavallisten kansalaisten huomion piiriin. Tämä lähestymistapa löytää sen suoritusmuodon sekä käsiteltäessä että sellaiseen ilmiöön kuin Waldorf-pedagogiikka.

Sen ulkonäkö ensimmäisen maailmansodan päättymisen jälkeenjohtui pääasiassa siitä, että perinteiseen kouluun, joka oli tuolloin kehittynyt, pitivät opiskelijoita yksinomaan kognitiivisen prosessin kohteina, joiden pitäisi oppia mahdollisimman paljon materiaalia. Lapsen henkinen, moraalinen ja fyysinen kehitys hidastui samalla taustalla.

Waldorf Pedagogy oli aeräänlainen vaihtoehto perinteisille menetelmille ja koulutusmuodoille. Se perustui lapsen asteittaiseen itsekehityksen malliin, josta opettaja kääntyi tiukasta ohjaimesta viisaaksi ohjaajaksi. Ensimmäinen tällainen oppilaitos avattiin tupakkatehtaan "Waldorf Astoria" alueella, myöhemmin Waldorf-kouluja käytettiin laajalti Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa. Tämän järjestelmän perustaja Rudolf Steiner korosti, että lapselle haitallinen on vanhempien ja opettajien halu varmistaa, että hän oppii mahdollisimman pian koko koulun opetussuunnitelman ohittaen fyysiset ja psykologiset kykyt. Walldorfin pedagogiikka tarjosi vain lapsen seurustelua maailman ymmärtämisessä, paljastaen vähitellen luovan ja älyllisen potentiaalinsa.

Yleensä Waldorf-metodologia noudattaa seuraavia perusperiaatteita:

1. Koulutusprosessin pääosa on kasvatus. Samalla sen on perustuttava ennen kaikkea moraalisiin periaatteisiin.
2. Enintään seitsemän vuoden ajan lapsen tulisi välttää tarpeettomiaälyllisiä kuormia, koska muuten se lopulta kasvaa henkilöksi, joka voi vain toistaa muiden ihmisten ajatuksia eikä muodostaa oman mielipiteensä. Ensinnäkin jokaisen lapsen pitäisi tuntua itseltäsi.
3. Et voi käyttää väärin lapsen toiminnan positiivisia ja kielteisiä arviointeja, sillä aikuisten häiriöitä kehityksen prosessissa ei saa olla minimaalisia.
4. Walldorfin pedagogiikka ei tarkoita sitäkäyttää kaikenlaisten imitoitujen lomakkeiden koulutukseen ja kasvatukseen. Hänelle tärkein asia on, että lapsi ymmärtää ympärillään olevan maailman, keskittyen yksinomaan omaan ajatukseensa siitä.
5. Jokainen lapsi on ainutlaatuinen, kaikilla on omaainutlaatuisia kykyjä ja kykyjä. Waldorf-koulun pedagogiikan päätavoitteena on, että lapsi itse löytää itsensä ja paljastaa täysin hänen kykyjensä ja kykynsä.

Kuten kaikki uudet ilmiöt, Waldorfpedagogiikka, varsinkin aluksi, koki melko voimakkaan paineen perinteisen koulun edustajilta. Pedagogisen ajattelun jatkokehitys osoitti kuitenkin, että monet Rudolf Steinerin esittämistä ajatuksista osoittautuivat tarpeellisiksi ja vaatimuksiksi. Suurin osa näistä on, että jokaisen oppilaitoksen tulisi keskittyä lapsen henkisen ja moraalisen kehityksen prosessiin sen sijaan, että se opettaisi sen kaikkien tieteiden perusteet.

Tähän mennessä Waldorf-koulut ovatmonet kehittyneet ja kehittyvät valtiot. Heitä vierailevat molempien hyvin köyhien ja köyhien perheiden lapset. Huolimatta siitä, että pian tämä menetelmä valmistuu sata vuotta, tällaisissa kouluissa käytettävän koulutusprosessin menetelmät ja muodot näyttävät silti innovatiivisilta ja houkuttelevilta sekä opettajille itselleen että vanhemmille.