Parlamentaarinen monarkia

Parlamentaarinen monarkia on erityinenjossa todellisen vallan, perustuslaillisen ja oikeudellisen aseman autokratiassa rajoitetaan merkittävästi perustuslailliset määräykset. Näin ollen valtionpäämies hallitsee, mutta ei hallitse. Parlamentaarinen monarkia edellyttää vain muodollista olemassaoloa hallitsijoiden oikeuksista. Hänen oikeutensa vetoamiseen autokratiikan lainsäädäntöön ei joko käytä käytännössä tai käyttää tätä oikeutta hallituksen ohjeiden mukaisesti.

Parlamentaarinen monarkia edellyttää poliittistahallituksen vastuu sen toiminnasta parlamentissa. Jos jälkimmäinen ilmaisee epäluulon tai kieltäytyy epäluottamuksesta, hallitus joutuu eroon itsenäisesti tai valtionpäämies eroaa.

Yleensä parlamentaarinen monarkia ei olesäädetään itsenäisen toiminnan autokraatti (kuningas). Hallitus on valmistellut ja konsolidoinut kaiken toiminnan. Toimielimet vastustavat hallituksen päämiestä tai yhtä tai toista ministeriä. Muuten normatiivisilla asiakirjoilla ei ole laillista voimaa.

Oikeusvaltaa käyttävät riippumattomat tuomioistuimet, mutta tuomion antaminen ja tuomion täytäntöönpano suoritetaan kuninkaan puolesta.

Näitä tosiasioita ei kuitenkaan pidä pitää sellaisinatavalla, jolla parlamentaarinen monarkia antaa kuninkaan instituution puhtaasti nimellisluonteella. Autokratiin irtautuminen maan hallinnosta ei tarkoita sitä, että hänen roolinsa kotimaisessa politiikassa vähenee nollaan. Tässä tapauksessa meidän on muistettava Espanjan kuningas Juan Carlos, joka oli päällikön päällikkö lopettanut sotilasvallankaappauksen maassa. Lisäksi joissakin parlamentaarisissa monarkeissa (esimerkiksi Thaimaassa, Malesiassa ja muissa) valtioiden päämiehillä on huomattavat valtuudet ja oikeudet.

Valtiossa on parlamentaarinen hallintotai parlamentarismia, edellyttäen, että ei ole yhtäkään puoluetta, jolla on enemmistö parlamentissa ja joka kykenee muodostamaan yhden puolueen hallinnon. Samaan aikaan kuin puolueen koalitio on laajempi, sitä vaikeampi kumppaneiden on päästä yhteisymmärrykseen erilaisten poliittisten kysymysten ratkaisemisesta. Usein kun yksi osapuoli vetää pois edustajansa hallituksesta, se menettää parlamentin enemmistön ja joutuu eroamaan.

Tänään pidetään parlamentaarisia monarkioitapaljon yleisempi kuin dualistinen ja absoluuttinen. Useissa tapauksissa vain perinteen ansiota annetaan, mikä auttaa ylläpitämään kansalaisten kunnioitusta valtiolle. Nykyaikaisilla parlamentaarisilla monarkeilla on siis pieniä eroja tasavalloista. Samalla on jonkinlainen "välitön hallintotapa". Valinnainen monarkia on sellainen valtion järjestelmä, jossa seuraava monarkka ei ole automaattinen perintövoima (sen jälkeen, kun hän on lähtenyt, edellisen valtuutuksen tai kuoleman päättyminen). Tässä tapauksessa maan päämies valitaan realistisesti tai muodollisesti.

On huomattava, että parlamentaariset monarkitriittävän kehittyneissä maissa. Näissä valtioissa siirtyminen maatalouden teollisuusjärjestelmään tapahtui ilman, että siihen liittyi radikaaleja muutoksia nykyisissä valtaelimiin. Valmistettiin asteittain uudet olosuhteet. Näihin maihin kuuluvat Iso-Britannia, Japani, Tanska, Alankomaat, Espanja, Belgia, Kanada ja muut. Näille valtuuksille on tunnusomaista kehittynyt vallanjako vallan tunnustamisen taustalla, joka on parlamentin toimeenpanevien elinten päällikkö ja joka tapauksessa, jos ei demokraattinen, joka tapauksessa liberaali valtiojärjestelmä.