Hallinnon perusmuodot

Termi "hallintomuoto" ymmärretään tietyn maan korkeimpien viranomaisten organisointi- ja vuorovaikutusjärjestelmänä. Järjestelmät ovat kahdentyyppisiä: tasavalta ja monarkia.

Sana "monarkia" on kreikkalaista alkuperää jakirjaimellisesti tarkoittaa "yhden voiman" (itsevaltaisuus). Tätä hallintomuotoa leimaa yksi tai useampi vallan keskittyminen (osittain tai kokonaan) yhden maan - shahin, keisarin, kuninkaan, kuninkaan jne. Käsissä. Periaatteessa voima siirretään tällaisessa järjestelmässä perintönä.

Absoluuttisessa monarkiassa on ominaista rajoittamaton valtavaltionpäämies. Tällöin hallitsija on ainoa vallan suvereeni, hän julkaisee itsenäisesti lakeja, suorittaa tuomioistuimen ja nimittää hallituksen. Nykyään tällaista hallintotapaa voidaan havaita vain joissakin maissa: Arabiemiirikunnat, Qatar, Oman, Brunei, Saudi-Arabia.

Valtiosäännön monarkiassa on useita muitaominaisuuksia. Tätä hallintomuotoa leimaa tietty rajoittaminen valtionpäämiehen valtaan. Yleensä tämä rajoitus näkyy perustuslaissa. Perustuslaillinen monarkia kehittyy porvarillisen yhteiskunnan luomisessa.

Valtamallin rajallisuuden mukaan määräytyvät kahden hallituksen muodot: dualistiset ja parlamentaariset.

Dualistinen monarkia mahdollistaa hallitsevan vallan säilyttämisen hallitsijalle. Maan päällä on myös oikeus muodostaa hallitus, purkaa parlamentti ja veto-oikeus.

Parlamentaarista monarkiaa leimaa erottaminenviranomaisille. Hallinnon muodostuminen tapahtuu enemmistön puolueen (tai useiden tahojen) edustajien kustannuksella. Tätä hallintomuotoa leimaa myös hallituksen vastuu ei hallitsijoille, vaan parlamentille.

Parlamentaarisen monarkian maista tulisi kohdistaa Ison-Britannian, Ruotsin, Japanin, Espanjan ja muiden maiden joukkoon.

Tasavallan hallitukselle on tunnusomaistavaltiollisen pään electivity. "Tasavallan" käsitettä käsitellään kirjaimellisesti "julkisena asiana". Tällaisella hallituksen järjestelmällä ihmiset toimivat vallan lähteenä. Tasavallan hallitusmuoto muodostettiin ensimmäistä kertaa 5-4 vuosisadalla eKr. e. Ateenassa.

Valtionhallinnon sivukonttoreiden organisoinnin ja vuorovaikutuksen mukaisesti kolmen tyyppisiä tasavaltoja erotetaan toisistaan.

Ensimmäinen, hallituksen presidentinmuotoon ominaista, että presidentti on samanaikaisesti sekä valtion että hallituksen pää. Tällöin yleensä pääministerin asemaa ei ole. Järjestelmälle on ominaista myös presidentin valinta. Valtionpäämiehellä on useita valtuuksia. Ensinnäkin se voi muodostaa hallituksen, joka ei ole vastuussa parlamentille. Tällä hallituksen muodolla vallitsee tiukka vallanjako. Tällainen hallintojärjestelmä on olemassa erityisesti Yhdysvalloissa.

Myös tasavalta voi olla parlamentaarinen. Tällöin parlamentilla on kaikki valtavalta valtiolta. Presidentti tavallisesti tällaisissa olosuhteissa on puhtaasti symbolinen voima eikä sillä ole merkittävää vaikutusta maan poliittiseen elämään. Samaan aikaan kansan valitsee parlamentti. Hallitus on muodostettu liittouman edustajista tai enemmistöpuolueesta parlamentissa.

Valtiossa on myös epätyypillisiä valtionmuotoja. Tällaisiin järjestelmiin kuuluu monarkkinen, puoliparlamentaarinen, puolipresidenttinen tasavalta, tasavallan monarkia.

Sekalaisten tasavalloille on ominaista piirteetsekä parlamentaarinen että presidentin valtionhallinnon järjestelmä. Tällainen muoto on tarkoituksenmukainen ja tehokas edellyttäen, että parlamentin enemmistö ja valtionpäämies noudattavat yhtä poliittista suuntaa, ei päinvastaista.