Rikollisen menettelyn periaatteet

Rikosoikeudenkäynnin periaatteet vahvistetaanPerustuslain ja KKP: n 2 luvussa. Ne heijastavat rikosprosessin pääaihetta ja sisältöä kokonaisuutena, määrittelevät kaikki vaiheet ja instituutiot, yksilöiden nykyiset oikeudet ja velvollisuudet rikosoikeudenkäynnissä. Jokaisen periaatteen ytimessä on yleinen oikeudellinen ajatus, joka ilmaisee sen ilmaisulla erilaisissa menettelysäännöissä.

Kaikki rikosprosessin periaatteet tavalla tai toisellaosallistuvat oikeudenkäynnin suorittamiseen. Ne liittyvät toisiinsa ja ovat toisistaan ​​riippuvaisia. Yhden periaatteen rikkominen merkitsee useiden muiden rikkomista. Valtio takaa niiden noudattamisen, ja ne ovat valtion elinten antamia. Jos prosessiin osallistuvat valtion elimet rikkovat näitä periaatteita, ne ovat velvollisia kantamaan vastuun tapahtuneista seurauksista.

Rikosoikeudenkäynnin periaatteet sisältävätoikeudelliset määräykset, joilla taataan kansalaisten oikeudet ja vapaudet, määrittävät itse oikeudenkäynnin rakentamisen, joka on prosessin keskeinen vaihe. Etsi heidän ilmentymänsä yhdessä tai useammassa oikeudenkäynnin edellisessä vaiheessa.

Lainsäädännössä vahvistetaan seuraavat periaatteet:

- laillisuusperiaate rikosoikeudenkäynnissä eli tarkka ja tasainen lain soveltaminen toimivaltaisten valtion viranomaisten noudattamista osallistujat rikosprosessia asetusten määräykset;

- Oikeuden harjoittaminen yksinomaan tuomioistuimessa. Tarkoitetaan, että henkilö voidaan todeta syylliseksi ja että hänet voidaan tuomita vain rangaistuksella;

- kunnian ja ihmisarvon kunnioittaminen. Prosessi kieltää toimia, jotka millään tavoin heikentävät kunnioitusta ja heikentävät ihmisarvoa;

- henkilökohtainen koskemattomuus. Henkilön perusteeton vankeus ei ole sallittua;

- kotin loukkaamattomuus, eli kukaan ei voi tunkeutua ilman omistajan suostumusta;

- kansalaisen oikeuksien, etujen ja vapauksien suojelu vuonna 2003rikosoikeudenkäynti. Jokainen prosessin osanottaja tuntee oikeutensa, tältä osin valtion virastot ovat velvollisia selittämään niitä ja tarjoamaan mahdollisuuksia toteuttamiseen;

- syyttömyysolettama. Kaikki epäilyt, joita syntyy rikosprosessissa, tulkitaan epäillyn eduksi. Henkilö ei ole syyllistynyt tuomioistuimen päätökseen;

- osapuolten kilpailukyky. Tämä merkitsee, että rikosoikeudellisessa menettelyssä osapuolet jakavat tehtävät (puolustus, syytetoimet, lupa), eikä niitä voida osoittaa yhdelle elimelle tai virkamiehelle;

- epäillyn (syytetyn) varmistaminen puolustautumisoikeudesta. Jos asia on aloitettu, rikoksentekijälle on korkeasti koulutetun asiantuntijan oikeus etujen suojaamiseen;

- rikosoikeudenkäynnin kieli. Se tapahtuu vain valtion (venäjän) tai tasavallan kielellä, joka sisältyy Venäjän federaatioon;

- rikosoikeudenkäynnin julkisuusperiaate. Todistaessaan todisteen rikoksesta rikoksen tekijälle olisi aloitettava rikos, riippumatta uhrin toiveista. Kansalaisten ja yhteiskunnan suojelu rikolliselta on valtion, ei kansalaisten, vastuulla;

- kirjeenvaihdon, puhelinnumeron ja muunneuvottelut, telegrafi, posti, muut viestit. Se tarkoittaa, että henkilökohtaista yksityisyyttä ei voida hyväksyä tällä tavoin. Vain siinä tapauksessa, että rikos on tehty tuomioistuimen päätöksellä, tämä rajoitus voidaan poistaa ja poikkeuksellisesti sallia tapauksissa, jotka eivät siedä viivytystä.

- oikeus hakea muutosta päätöksentekoon. Jos päätöstä ei ole tehty, jokainen kansalainen voi tehdä kantelun korkeammalle organisaatiolle tai tuomioistuimelle.

Rikosoikeudenkäynnin periaatteet perustuvat valtion elinten toimintaan, niitä käytetään laajalti käytännössä ja niitä johdetaan rikosasioiden tutkinnan ja käsittelyn aikana.